-

1.4.1999-3.2.2010

Pieni sylikoira

Silmät täynnä rakkautta

Valppaana meitä suojelit

Rentoutuneena sylissämme löhöilit

Aina läsnä, hyvässä kuin pahassa

Kyyneleemme kävit nuolemassa

Sohvalla oli mukava olla

Saada rapsutuksia ja hellää huolta

Opin sinulta paljon elämästä

Kuinka ilahtua jokaisesta jälleennäkemisestä

Pieni sylikoira

Silmät täynnä rakkautta

-

Michael

Olennainen osa avaruuden kiehtovuutta on se, kuinka ihmiskunta pystyy lopulta tulevaisuudessa jättämään maapallon taakseen ja nostamaan katseensa kohti uusia haasteita ja kartoittamattomia alueita.

Törmäsin Something Awful -foorumilla äärimmäisen mielenkiintoiseen keskusteluun, jossa asiaan hyvin vakuuttavasti perehtynyt henkilö vastailee kysymyksiin avaruuden asuttamisesta:

Ask me about space development and space colonization!

Harvoin törmään niin hyvin perusteltuihin näkemyksiin, että joudun muuttamaan mielipiteitäni yhtä totaalisesti. Rippikouluajoista asti olen miettinyt, että ihmiskunnan seuraava iso avaruustekninen haaste on Mars-planeetan terraformaatio eli asutuskelpoiseksi muokkaaminen. Kaksi asutuskelpoista planeettaa on parempi kuin yksi, sillä siten mahdollinen ydinsota tai valtava asteroidi ei pyyhkäisisi ihmiskuntaa hetkessä historiaan.

Yllä oleva keskusteluketju avasi kuitenkin silmäni. Siellä perustellaan hyvin vakuuttavasti, miksi Marsin terraformaatio ei luultavasti koskaan tule tapahtumaan:

- Me emme hallitse maapallollakaan säänmuokkauksen alkeita

- Projekti veisi enemmän rahaa kuin mikään liittouma voisi tarjota millään realistisella aikavälillä

- Vaikka terraformaatioteknologia kehittyisi, Marsista ei koskaan saisi ihmiselämälle täydellisesti kelvollista paikkaa (säteily, lämpötila yms)

- Planeettojen painovoimat tekevät avaruusmatkustelusta äärettömän paljon kalliimpaa verrattuna jo valmiiksi avaruudessa tapahtuvaan liikkumiseen.

Terraformaation sijaan ihmiskunnan tulevaisuuden arvioidaan siirtyvän valtaville, itsenäisille avaruusasemille:

-

Arvion mukaan pelkästään asteroidivyöhykkeellä olisi tämänkaltaisille avaruusasemille tarpeeksi resursseja ylläpitämään 14 tuhannen biljoonan (14 000 000 000 000 000) ihmisen uusiutuvaa ekosysteemiä.

Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan ylläolevan ketjun läpi.

Michael

Katselin taas tähtitaivasta lenkkeillessäni koirieni kanssa. Pilvetön taivas paljasti sellaisen näyn, jota jäin tuijottamaan pitkästä aikaa ihmeissäni. Viimeksi taisin ihailla tähtitaivasta Yhdysvaltojen reissulla, kun ajelimme keskellä yötä pitkää, hiljaista ja pimeää tietä keskellä ei-mitään. Pääkaupunkiseudun valosaaste antaa oman haasteensa tähtien ihailulle, mutta aina välillä olosuhteet ovat juuri oikeanlaiset.

Maailmankaikkeuden mittakaavan hahmottaminen opettaa nöyräksi:

Samaa voi sanoa myös maapallon synnystä:

Michael

Kirjakaupat ovat täynnä kaikenlaisia lastenkirjoja, joista on apua vaikeassa kasvatustyössä. Mutta mitkä niistä ovat kaikista hyödyllisimpiä lasten kehitystä ajatellen?

Huoli pois, olen valinnut teille jyvät akanoista:

-

Näiden avulla lapsesta kasvaa kelpo yhteiskunnan jäsen.

Michael

Alla näkyy kaksi kuvaa, toisen nimi on Bouba ja toisen Kiki. Kumpi on kumpi?

Wikipediasta löytyi mielenkiintoinen artikkeli koskien tätä lingvistiikan ilmiötä.

The Bouba/Kiki Effect was first observed by German-American psychologist Wolfgang Köhler in 1929. In psychological experiments, first conducted on the island of Tenerife (in which the primary language is Spanish), Köhler showed forms similar to those shown at the right and asked participants which shape was called “takete” and which was called “baluba” (“maluma” in the 1947 version). Data suggested a strong preference to pair the jagged shape with “takete” and the rounded shape with “baluba”. In 2001, Vilayanur S. Ramachandran and Edward Hubbard repeated Köhler’s experiment using the words “kiki” and “bouba” and asked American college undergraduates and Tamil speakers in India “Which of these shapes is bouba and which is kiki?” In both the English and the Tamil speakers, 95% to 98% selected the curvy shape as “bouba” and the jagged one as “kiki”, suggesting that the human brain is somehow able to extract abstract properties from the shapes and sounds. Recent work by Daphne Maurer and colleagues has shown that even children as young as 2.5 (too young to read) show this effect.

Ramachandran and Hubbard suggest that the kiki/bouba effect has implications for the evolution of language, because it suggests that the naming of objects is not completely arbitrary. The rounded shape may most commonly be named “bouba” because the mouth makes a more rounded shape to produce that sound while a more taut, angular mouth shape is needed to make the sound “kiki”. The sounds of a K are harder and more forceful than those of a B, as well. The presence of these “synesthesia-like mappings” suggest that this effect might be the neurological basis for sound symbolism, in which sounds are non-arbitrarily mapped to objects and events in the world.

Individuals with autism do not show as strong a preference. Where average people agree with the typical result 90% of the time, individuals with autism only agree 60% of the time.

-

Olisi mielenkiintoista tietää, esiintyykö vastaavaa ilmiötä kaikissa muissakin kulttuureissa (esim. vastaavatko japania tai arabiaa puhuvat lapset samalla tavalla)…

Michael

Laite muodostaa puhetta ajatusten voimalla

Tiedemiehet ovat kokeilleet menestyksekkäästi järjestelmää, joka muodostaa äänteitä tulkitsemalla aivoaaltoja.

Puhekykynsä menettänyt, halvaantunut 26-vuotias potilas on muodostanut puhetta aivoaaltoja tulkitsevan laitteen avulla Yhdysvalloissa. Ensimmäiset äännähdykset eivät olleet kokonaisia sanoja, vaan irrallisia vokaaleja. Aivojen puhetta muodostavalle alueelle istutettiin elektrodi, johon neuronit kiinnittyvät. Elektrodi vahvistaa neuronien heikkoja sähkösignaaleja ja muuntaa ne fm-radioaalloiksi. Radioaallot lähetetään langattomasti niitä tulkitsevalle ja puhetta muodostavalle tietokoneelle.Laite muodostaa ajatuksista puhetta lähes reaaliajassa. Aivojen sähköimpulssien ja kuultavan äänen syntymisen välillä on vain 50 millisekunnin viive. Luonnollisessa puheenmuodostuksessa kestää suurin piirtein yhtä kauan. Keksinnön takana on useiden yhdysvaltalaisten yliopistojen tutkijoita. Järjestelmää jatkokehitellään mahdollistamaan myös konsonanttien ja lopulta kokonaisten sanojen muodostaminen.

Lähde

-

Sitä aina miettii että tulevaisuudessa on lentäviä autoja, yksityisiä avaruusraketteja sekä kaiken maailman outoa tiedettä… mutta todellisuudessa tälläkin hetkellä tiedemiehet kirjoittavat aivan uskomattomista keksinnöistä. Miettikää, tietokone joka lukee langattomasti aivon sähköimpulsseja ja muodostaa siitä puhetta!

Jos tämä keksintö saadaan kunnolla jaloilleen, se tulee auttamaan lukemattomia ihmisiä. Biohitin osake nousi pari viikkoa sitten rakettimaisesti ylöspäin, ehkä kannattaisi pitää silmänsä auki muidenkin yllätysten varalta…

Michael

www.oletkohyva.com

Täytyy sanoa, että testin mukaan elämässäni on pientä parantamisen varaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä että ennen kuin asettaa kaiken uskonsa Raamatun varaan, kannattaa kysyä itseltään että kuinka hyvin oma moraalikäsitys sopii kyseisen kirjan kanssa yhteen.

-

3. Moos. 20:9

Jos joku herjaa isäänsä tai äitiään, hänet on surmattava. Hän on itse ansainnut kuolemansa, koska on herjannut vanhempiaan.

3. Moos. 20:10

Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava.

3. Moos. 20:13

Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.

-

Jokainen uskokoon mihin tahtoo, mutta kannattaa ainakin ensiksi lukaista ne kirjat läpi. Kristinuskossa on paljon hienoakin, mutta “kadu syntejäsi tai palat helvetissä” -markkinointi nostaa minussa halun pistää kovan kovaa vastaan…

Michael

-

Yllä oleva video kertoo täsmälleen sen, millä tavalla omien kokemuksieni mukaan graafiset taitelijat suhtautuvat pikkuseikkoihin!

Enkä tarkoita sitä edes pahalla, minusta on hienoa että joku ammattikunta ottaa tosissaan yksityiskohdat… Mutta jos kukaan muu ei niitä huomaa kuin taitelija itse, miksi vaivautua?

Tämä ei tietenkään koske kirjoittamista.

En ainakaan myönnä.

Michael