Archive for 2009

Tämän vuoden viimeinen blogiteksti!

Vasemman silmäni näkö on aina ollut heikompi kuin oikean, mutta vasta viime kuukausina se on ruvennut häiritsemään enemmänkin. Pitkin syksyä istuin luentojen takariveillä ja tajusin yllätyksekseni siristävän silmiäni, kun luentokalvojen tekstit olivat hieman sumeita. Mietin asiaa pitkään joululomalla ja päädyin lopulta käväisemään optikon puheilla. Näkötutkimuksen tulokset olivat sellaisia mitä oletinkin: lasit eivät ole pakollisia mutta helpottaisivat aavistuksen luennoilla, autolla ajaessa ja niin edelleen.

Hankkisinko lasit vai menisinkö nöyrästi istumaan luennoilla muutaman tuolirivin lähemmäs opettajaa? Kumman tahansa valitsisin, “paha poika” -imagoni kokisi kolauksen.

Rupesin tutkimaan silmälasivalikoimaa. Harkitsin viimeksi lukioikäisenä laseja, mutta herkkä lapsenmieleni ei vielä silloin voinut hyväksyä takaisin tuijottavaa peilikuvaa. Mitä pienempiä ja huomaamattomampia kehyksiä kokeilin, sitä enemmän näytin vain ujolta nörtiltä. Olen aina ollut sitä mieltä, että lasit sopivat parhaiten parrakkaille miehille. Tuollainen parta antaa paljon anteeksi, mutta nyt minun olisi tultava toimeen aivan muilla avuilla löytääkseni uuden, karskimman Michaelin.

Kuuden vuoden lisäkokemuksella ja roimalla ropauksella itseluottamusta päätin ostaa pienten kehysten sijaan Emporio Armanin lasit, jossa on sopivasti asennetta.

Kyseiset lasit on kuin luotu minulle. Edestäpäin ne ovat mukavan viralliset, mutta sivuprofiilissa on anteeksipyytämätöntä rock-henkisyyttä.

En usko käyttäväni näitä laseja muuten kuin poikkeustapauksissa (esim. ne luennot), mutta yhtä kaikki ensimmäisten lasien ostaminen on kyllä varmasti kaikille iso juttu. Tästä se vanhuus ja väjäämätön rappeutuminen alkaa, mutta alkakoon. Tulevassa kuulokojeessani tulee olemaan vähintään lieskoja tai lohikäärme tai jotain.

Michael

Jos haluatte nähdä jotain todella karmivaa, käykää vilkaisemassa Mouth Eye Pictures -kuvagallerian anti.

Tässä pari esimerkkiä:

Michael

Kaikkien näiden vuosien jälkeen…

Kaikkien niiden menetettyjen kolikoiden ja turhautuneiden huokaisujen jälkeen…

Minulle kerrotaan, että nuo pirun laitteet on huijareita!

Rahat takaisin!

Michael

Hyvää joulua! Seuraava blogipostaus on omistettu naislukijoilleni:

Jos seuraavat kuvat herättävät teissä mitään tunteita…

…niin suosittelen eksymään Cute Overloadin sivuille. Ai mitenkö itse tiedän tuon paikan? En minä tiedäkään, kaveri vinkkasi.

Kauan sitten.

Shut up!

Michael

Hyvää joulua! Seuraava blogipostaus on omistettu mieslukijoilleni:

Tässä teille pieni pala Gil Ozerin huumoria…

Houseguest

Motivational Speaker

Early 90s Slang

Sex Robot

Michael

Kävin katsomassa viime viikonloppuna Avatar-elokuvan tietämättä juuri mitään siitä etukäteen. Elokuva kertoo kaukaisesta planeetasta, minne ihmiset (jenkit) tulevat keräämään väkivalloin arvokasta metallia (öljyä), kun taas sini-ihoiset alkuasukkaat (joilla on outo uskonto) ryhtyvät puolustamaan asuinpaikkaansa. Päähenkilö ei tiedä aluksi kummallisista alkuasukkaista mitään, mutta tutustuu lopulta heihin ja auttaa heitä taistelemaan ihmisten pahaa armeijaa vastaan. Asetelma on niin tuttu, että en yllättynyt yhtään kriitikoiden reaktiosta. Moni on valittanut tämän olevan Tanssii Susien Kanssa, Viimeinen Samurai tai Pocahontas avaruudessa, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää.

Jos sen onnistuu unohtamaan, kyseessä on visuaalisesti sellainen spektaakkeli, jollaista en ole ennen nähnyt. Kävin katsomassa elokuvan 3D-version ja täytyy myöntää että olin todella vaikuttunut kaikista efekteistä. Final Destination 3D -elokuvassa tehosteet olivat irrallisen näköisiä, mutta tässä elokuvassa kaikki näytti todella luonnolliselta. Ilmeisesti tämä on yksi kaikkien aikojen kalleimmista elokuvista, ja se todella näkyy. Jos elokuva kiinnostaa, kannattaa katsoa se mieluummin 3D-teatterissa kuin pieneltä televisiolta.

Maisemat olivat välillä henkeäsalpaavan upeat, kerronta oli rytmitetty hyvin ja näyttelytyö ajoi asiansa. Muutama räikeä omituisuus sikseen (niitä lentäviä vuoria piteli ilmassa luultavasti joku voimakenttä, joka tuhoaa kaikki siittiöt), kyseessä oli varsin viihdyttävä paketti toimintaa upeissa ympäristöissä. Kannattaa katsoa tätä elokuvaa avoimin mielin ja unohtaa ennakkoasenteet kotiin (vaikka Spoonyn kritiikki elokuvan heikkouksista onkin melko osuvaa).

Michael

Manalan portit -kirjani virallinen julkaisupäivä on koittanut. Kirjan pystyy joko lataamaan täältä joko suoraan koneelleen tai ostamaan itselleen painettuna, käykää ihmeessä vilkaisemassa!

Mikäli kirjani onnistui viihdyttämään teitä joulukiireiden keskellä, muistakaa pistää terveiset kommenttiosioon ja vinkata kavereillekin. Lukijoiden kommentit tulevat olemaan avainasemassa vakuutellessani seuraavan kirjani potentiaalia tuleville (isommille) kustantajille. Toivotaan parasta!

Michael