Archive for June, 2009

Viimeinen osavaltio reissullamme! Kävimme juuri kastamassa jalkamme Tyynen Valtameren rantavesissä täällä Los Angelesissa. On vaikea uskoa kuinka olemme matkanneet autolla tuhansia ja tuhansia kilometrejä viimeisen kuukauden aikana. Kotimatkaan ei ole kuin reilu viikko, tulen Suomeen 26.6 illalla.

Eilen lähdin pois Las Vegasista hyvillä mielin. Jäin pelipöydistä ja pelikoneista ainoana meistä voiton puolelle (okei, noin 10 euroa). Viimeisenä tekonamme lähdimme “New York” -korttelin ympäri kiertävälle vuoristoradalle, joka oli aikamoista menoa. Se oli hyvä tapa hyvästellä tämä ainutlaatuinen kaupunki.

Aamulla lähdimme ajamaan kohti Los Angelesia suoraan Death Valley -autiomaan lävitse. Matkaopas kuvaili sitä sanoilla “hellish” ja “infernal”, sillä se on Yhdysvaltojen kuumin ja kuivin paikka. Ennätys taisi olla noin 56 astetta.

Kuva 93: Huonoa tuuria, että lähdimme seikkailemaan aavikolle ilman vettä tai kompassia.

Kuva 94: No, todellisuudessa saimme kokea oikeasti jotain todella erikoista, kun päädyimme keskelle viiden minuutin vesisadetta. Voin vain kuvitella, kuinka harvinaisia ne ovat Yhdysvaltojen kuivimmassa paikassa. Lämpötila putosi vesisateen aikana 34 asteesta 16 asteeseen hetkellisesti.

Vietämme nyt seuraavat kaksi päivää Los Angelesissa. Huomenna käyn ostamassa itselleni puvun ja vierailemme luultavasti Hollywoodissa. Koitan hankkia nimmarin jokaiselta julkkisnäyttelijältä johon törmään.

Michael

Vietimme tänään suuren osan päivää Las Vegas Stripillä, joka on noin kuuden kilometrin pituinen katu. Sen varrella on käytännössä kaikki Las Vegasin suurimmat hotellit, nähtävyydet ja tapahtumat.

Nähtyämme suurimman osan kuuluisimmista paikoista menimme elokuvateatteriin katsomaan elokuvan Hangover, joka sijoittuu juuri Las Vegasiin. Elokuva oli yllättävän hauska, ehkä juurikin siksi että olimme juuri nähneet samat maisemat omin silmin (mukaanlukien ne road trip -kohtausten maisemat).

Kuva 83: Las Vegas iltapäivällä. Tämä voisi muuten olla aivan tavallinen kaupunki muiden joukossa, mutta auringon laskettua Las Vegas muuttuu yhdeksi isoksi juhlapaikaksi, jossa ainoastaan hauskanpidolla on väliä. Olisi pelottavaa kasvaa tällaisessa kaupungissa…

Kuva 84: Aluksi naureskelimme rullaportaille, jotka veivät autotien ylitse… Mutta kun myöhemmin jouduimme kävelemään rappusia pitkin, mutisimme kuinka barbaarista on joutua liikuttamaan omia jalkojaan.

Kuva 85: Näimme valtavasti elokuvista tuttuja paikkoja, mutta kokonainen kortteli, joka oli rakennettu muistuttamaan New Yorkista tuttuja pilvenpiirtäjiä, oli silti aikamoinen yllätys. Kaiken kruunasi vuoristorata, joka kiersi korttelin yläilmoissa.

Kuva 86: En tiennytkään, että muinaiset pyramidit mainostivat Transformers 2 -elokuvaa, tai että ne heittivät taivaalle valtavan valopylvään. Olisi pitänyt olla hereillä historiantunneilla.

Kuva 87: Kaksikerroksinen Coca Cola Store oli unelmieni täyttymys.

Kuva 88: “Eiffelin torni” päivällä…

Kuva 89: …ja yöllä.

Kuva 90: Bellagion kuuluisa suihkulähde päivällä…

Kuva 91: …ja yöllä.

Kuva 92: Päivän päätteeksi lähdin Caesars Palacen kasinoon pelaamaan, eli samaan hotelliin minne Hangoverin hahmot menivät asustamaan. Pelasin elämäni ensimmäistä kertaa rulettia, pistin koko sen päivän pelibudjetin mustalle värille. Sanomattakin selvää, mustahan sieltä tuli ja sain rahani tuplana takaisin. Taidan olla tällä hetkellä meistä ainoa, joka on jäänyt Las Vegasin peleissä voitolle.

Michael

Noniin, nyt olemme vietettäneet päivän Las Vegasissa. Vielä on kaksi yötä jäljellä, toivotaan että tulen rikkaana kotiin!

Seuraavaksi lähdemme kaupungille katsomaan oikeasti kuuluisia paikkoja, kuten Mirage, MGM Grand ja Circus. Eiffelin torni, pyramidit ja venetsia tulee varmaan nähtyä siinä samalla, mutta pienemmässä mittakaavassa (ikävä kyllä).

Kuva 81: Hotellimme, Palace Station, on kuin yksi pieni kaupunki. Täällä on oma kasinonsa, lukuisia ravintoloita ja kaikenlaisia palveluja. Ruokailu on suhteellisen halpaa, söimme juuri ravintolassa alkupalan, pääruuan ja jälkiruuan seitsemällä eurolla.

Kuva 82: Pitäkäähän hauskaa siellä Suomessa!

Michael

Saavuimme juuri Nevadan osavaltioon suoraan Arizonasta. Nyt on yö, joten Las Vegas näyttäytyi meille valtavana valomerenä keskellä aavikkoa. Tämä kaupunki näyttää näin yöllä aivan uskomattomalta, ensivaikutelma oli todellakin komea.

Pistän tänne huomenna vähän kuvia, nyt täytyy vähän tutustua uuteen hotelliimme. Aivan oikein, meillä on luksussviitti aikaisempien motellimurjujen sijaan! Las Vegasissa asuminen ja syöminen on melkein puoli-ilmaista, vain jotta ihmiset saataisiin houkuteltua pelaamaan.

Mitä Grand Canyoniin tulee, se oli ihan tyylikäs paikka. Pudotusta oli parhaimmillaan noin kaksi kilometriä alaspäin, sellaisia näkymiä ei Suomesta löydä.

Kuva 80: Älkää kokeilko tätä kotona.

Michael

Tämä on ollut yksi rankka päivä…

Kuva 75: Vietimme suuren osan päivästä Arches -nimisessä kansallispuistossa, jossa pystyi ajamaan autolla erilaisille nähtävyyksille.

Kuva 76: Utahissa oli tänään todella kuuma, joten vaikka näkymät olivat huikeat, väsyimme aika nopeasti.

Kuva 77: Arches oli täynnä erilaisia kaaria (yllätys), korkeita huippuja ja laaksoja silminkantamattomiin.

Kuva 78: Loput päivästä kului melko lailla autossa istuessa. Matkustimme koko Utahin halki kaupunkiin nimeltä St. George. Illan tullen näimme yhteensä kymmeniä peuroja jotka söivät ruohoa pilkkopimeän tien molemmin puolin. Peurojen etsiminen pimeästä ja niiden väistely piti mukavasti adrenaliinin korkealla.

Kuva 79: Huomenna on vuorossa Grand Canyon ja illalla Las Vegas. Toivottavasti hattu tuo minulle hyvää onnea!

Michael

Kävin ostamassa itselleni ikioman cowboy-hatun!

Kuva 72: Olemme tänään ajaneet pitkin poikin Coloradon preerioita ja vuoristopolkuja. Korkein kohta jossa kävimme oli noin 3,5 kilometriä merenpinnasta. Kun matalampana oli noin 25 astetta lämmintä, korkeimmilla vuoristopoluilla saimme lumisateen niskaamme.

Kuva 73: Olemme nyt pikkukylässä nimeltä Grand Junction, lähellä Coloradon ja Utahin rajaa. Pääkadulla oli maalaismarkkinat ja paikallisilla näytti olevan hauskaa. Todella monella täällä oli koira mukanaan kaupungilla, aivan kuin jokaisella perheellä olisi oma koiransa. Ehkä se on jonkinlainen pikkukylän merkki, tiedä häntä.

Kuva 74: Kerroinko jo, että ostin itselleni cowboy-hatun?

Michael

Kävimme tänään patikoimassa Hanging Lake –nimisellä luonnonsuojelualueella, joka oli käytännössä yhtä isoa ylämäkeä kohti vuoren huippua.

Kuva 60: Reitin alkupäässä varoitettiin, että nousu ylös olisi todella vaikea. Siinä suositeltiin käyttämään hyviä vaelluskenkiä ja ottamaan mukaan paljon vettä.

Kuva 61: Tässä vaiheessa polku oli vielä varsin helppo, joten emme oikein ymmärtäneet millaiseksi reitti tulisi vielä muuttumaan.

Kuva 62: Vasemmalla näkyvä polku lähti jyrkkenemään nopeasti. Kävelimme suurimman osan matkaa niin, että vieressämme oli aina isoja puroja.

Kuva 63: Maaoravat olivat uteliaalla päällä. Aika ymmärrettävää, kun turistit ruokkivat niitä?

Kuva 64: Mitä korkeammalle pääsimme, sitä vaikeammaksi reitti muuttui. Jouduimme kävelemään alas liukkaita sorapolkuja…

Kuva 65: Ylittämään puroja…

Kuva 66: Sanotaan vaikka niin, että tätä reittiä ei ole tarkoitettu ylipainoisille.

Kuva 67: Olimme jo aika poikki, mutta mitä korkeammalle pääsimme, sitä seesteisempi olo meille tuli maisemista.

Kuva 68: Täällä tunsi olevansa maailman huipulla. No, ainakin 2,3 kilometriä merenpinnasta.

Kuva 69: Huipulla oli levähdysalue erilaisten vesiputouksien äärellä. Veden pauhaava ääni ja takanamme olevat näkymät olivat ehdottomasti rankan nousu-urakan arvoisia.

Kuva 70: Kävimme vielä yhden ison vesiputouksen takana, mikä oli aika erikoinen kokemus.

Kuva 71: Alamme kohta lähteä Coloradosta kohti Utahia, mutta tämän paikan vuoristoiset metsämaisemat eivät ihan heti tule unohtumaan mielistämme.

Michael

Elämää Coloradossa…

Kuva 56: Juuri kun olimme lähdössä Denveristä, joku putki meni rikki ja kadut tulvivat vettä. Kuvassa näkyy myös Toyota Sienna, uusin automme.

Kuva 57: Kävimme Red Rocks -nimisessä paikassa, jossa oli todella hienon näköisiä kukkuloita.

Kuva 58: Kyseisessä paikassa oli myös amfiteatteri, jossa voi ihailla upeita maisemia jos esitys ei kiinnosta…

Kuva 59: Ennen kuin pääsimme tämän päivän motellille, ajelimme vain teitä pitkin ihaillen vuoria ja kukkuloita. Monille vuorilla oli lumihuiput, joka näytti uskomattomalta näin keskellä kesää.

Kaiken tämän jälkeen kävimme vielä yöuinnilla, tähtien alla, kuumien lähteiden lämmittämissä vesissä. Ensivaikutelma Coloradosta on se, että tämä on ehdottomasti kaunein osavaltio tähän mennessä. Ei tule kiire pois…

Michael

Selvisimme hengissä lentomatkasta, joten istun nyt Denverin keskustassa kirjoittamassa tätä tekstiä. Ensivaikutelma tästä kaupungista on se, että tämä on kuin Boston joka on ympäröity cowboy-tyylisellä preerialla.

Meillä on enää reilu pari viikkoa aikaa ja käytännössä koko länsirannikko koluamatta, joten tulemme luultavasti ajamaan aavistuksen tavallista enemmän. Ei se mitään, maksoimme autonvuokrausfirmalle hieman ylimääräistä, jotta saisimme tilavamman auton. Nyt matkustaminenkin tuntuu mukavammalta!

Emme jää pitkäksi aikaa Denveriin, vaan lähdemme käytännössä saman tien ajamaan eteenpäin. Saa nähdä milloin pääsemme Las Vegasiin, siihen menee päivä tai pari. Se kaupunki on varmaan omalla odotuslistallani korkeimmalla koskien reissun toista puoliskoa…

Spämmibotit ovat löytäneet nyt blogini, joten olen torjunut viimeisen kahden vuorokauden aikana noin 900 viagramainosta blogistani. Testailen vielä erilaisia spämmiä torjuvia ohjelmistoja, ettei tarvitse niitä ihan käsin siivota pois.

Michael

Alligaattorisafari on ohitse! Maisemat olivat aika mahtavat ja villieläimiä löytyi joka nurkasta.

Kuva 53: Meitä vietiin jokea pitkin samalla kun paikallinen opas kertoi meille paikallisesta ekosysteemistä.

Kuva 54: Alligaattoreille syötettiin vaahtokarkkeja, jotta ne tulisivat lähelle venettä. Onkohan se terveellistä niille?

Kuva 55: Nyt pakkaan laukkuja, sillä huomenna aamulla lähdemme välilennolla kohti Coloradoa ja Denveriä. Tapaamisiin!

Michael