Archive for October, 2009

Aina välillä törmään tulevaisuudenkuviin, jotka saavat minut hihkumaan innosta:

Jos tuo todella toimisi, niin se voisi mullistaa koko internetin kuvamaailman. Pahoin pelkään, että tuo jää pelkäksi kuriositeetiksi…

Michael

Muistatteko kun kerroin aikoinaan Google Latitudesta? Kun sitä ohjelmaa pitää päällä omassa kännykässään, ystäväsi pystyvät näkemään missä liikut. Kerroin sen olevan hieno apuväline esimerkiksi sellaisiin tilanteisiin, kun joku on tulossa ensimmäistä kertaa kylään ja eksyy matkalla.

No, teknologia kehittyy:

Bambuser tarjoaa hyvin mielenkiintoista (ja ilmaista!) palvelua: voit pistää ohjelman päälle ja kamerakännykkäsi lähettää videota reaaliajassa nettiin. Voin hyvin kuvitella seuraavan keskustelun lähitulevaisuudessa:

“Haloo? Olen nyt mainitsemallasi kadulla, mutta en näe kauppaa missään.”

“Pistä Bambuser päälle, niin katsotaan. … Ahaa, käänny vasemmalle ja jatka matkaa vielä pari korttelia eteenpäin!”

Mitäköhän keksitään seuraavaksi? Olen hieman kateellinen tuleville sukupolville, joille tuollaiset palvelut tulevat olemaan itsestäänselvyys.

Muistan vielä ajan, kun kenelläkään ei ollut matkapuhelimia…

Michael

31.10, eli ensi lauantaina, kisataan DigiExpossa Guitar Heron Suomen mestaruudesta. Freddie Wong esittää haasteensa:

Kisa tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä pikkuveljeni on yksi finalisteista! Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, sillä karsintakisat ovat olleet rankat. Pikkuveljeni kuitenkin päihitti SM-osakilpailun saaden osallistumisoikeuden tiukkaan finaaliin.

Jos satutte olemaan DigiExpossa, käykää kannustamassa “Darkydan” voittoon!

Michael

Lapsuuteni on juuri pilattu:

Michael

Hmm…

Michael

Miltä maailma näytti, kun isoilla yrityksillä ei ollut tietotaitoa rakentaa tyylikkäitä web-sivuja? Kun sisältöä eivät tuottaneet omat, tällaisiin asioihin kouluttautuneet osastot?

20 suosituinta web-sivua julkaisupäivänä

Sanoisin, että youtube ja twitter näyttivät yllättävän karuilta vuosilukuun nähden, kun taas amazon ja bbc news ovat kestäneet aikaa paljon paremmin.

Eipä siinä mitään, on tämä minunkin sivustoni saanut pienoisen kasvojenkohotuksen google bloggerin ajoista, jolloin blogi oli käytännössä valkoista tekstiä mustalla taustalla!

Michael

…ja juuri kun pääsin ylitse Lemmingsin pelaamisesta, löysin World of Goon.

En yhtään ihmettele pelin arvostelumenestystä maailmalla, sillä se on todella koukuttava! Alkupään kentät ovat mukavan helppoja, mutta loppua kohti joutuu tosissaan hieromaan harmaita aivosolujaan. Peli maksaa 20 dollaria, mutta on ehdottomasti hintansa arvoinen.

Jos lompakko ei anna sellaiseen myöten, voitte kokeilla myös toisenlaista pähkinää purtavaksi. Oma ennätykseni tuossa on 25 sekuntia, pistäkää paremmaksi.

Michael

Muistan edelleen ne tuskaisat hetket 90-luvun alussa, kun yritin epätoivoisesti selvittää Lemmings-pelin loppupään kenttiä. Olin luultavasti seitsemän ikäinen, tai jotain sinne suuntaan.

Löysin pelin hetki sitten uudelleen netin syövereistä:

Lemmings

Uskomatonta, kuinka helppoja nuo kentät ovat! Joko niitä on helpotettu salaa, tai sitten olen viimeisen kahden vuosikymmenen aikana oppinut jotain.

Ajaton peli edelleen, ei siinä mitään.

Michael

I know what you’re thinking. “Did he fire six shots or only five?” Well, to tell you the truth, in all this excitement I kind of lost track myself. But being as this is a .44 Magnum, the most powerful handgun in the world, and would blow your head clean off, you’ve got to ask yourself one question: Do I feel lucky? Well, do ya, punk?

I’m feeling unlucky

Yllämainitun sivuston idea on yksinkertainen:

Kirjoitat jonkun hakusanan tähän google-parodiaan, mutta saatkin jonkun toisen hakijan tulokset itsellesi (ja toisinpäin).

Ainoa hakukone maailmassa, jossa voi saada “cute pictures of kittens” hakusanalla “murder” tuloksia.

Michael

Kävin katsomassa Q-teatterin ensi-illassa näytelmän Jälleenlöydetty aika. En tiennyt näytelmästä etukäteen yhtikäs mitään, mikä oli luultavasti ihan hyvä juttu. Olisin varmasti pelästynyt tarinan raskautta, jos olisin tiennyt etukäteen mistä on kyse! Juoni perustuu Marcel Proustin teokseen Kadonnutta aikaa etsimässä, mitä kuvaillaan wikipediassa näin:

Kadonnutta aikaa etsimässä kertoo elämästä: nuoren ihmisen kehittymisestä, illuusioiden katoamisesta, kasvusta idealismista realismiin. Proustin monipolvinen tyyli on samanaikaisesti äärisubjektiivista ja ääriobjektiivista, assosiatiivista ja kauttaaltaan analyyttisen psykologisoivaa: se kuvaa inhimillisen todellisuuden rakentumista muistin, viettien, libidon ja mielleyhtymien kautta. Proust tallentaa periaatteessa kirjan kertojan jokaisen mielleyhtymän, kuten myös – mahdollisuuksien mukaan – jokaisen muun henkilön teot motiiveineen, taka-ajatuksineen jne. Proust pyrkii analysoimaan kaiken ja lähestymään myös subjektia (kertojaa, tavallaan itseään) objektiivisesti.

Proustin kieli on monipolvista, tarkkaa, täsmällistä ja erittäin ilmaisukykyistä. Teoksen psykologinen oivaltavuus on häikäisevää. Teos oli julkaisuaikanaan myös varsin uskalias, sillä homoeroottiset kuvaukset liittyvät kiinteästi useihin teoksen henkilöihin. Näiden tekijöiden summasta koostuu teoksen maine: kyse on yhdestä 1900-luvun keskeisimmästä kaunokirjallisesta teoksesta.

Ei siis mitään hollywood-kamaa! Jotain näytelmän moniulotteisuudesta kertoo se, että päähenkilöä esittää kaksi näyttelijää, jotka ovat koko ajan samaan aikaan näyttämöllä: toinen on nykyisyyden keski-ikäinen mies, toinen taas nuorempi, noin kolmekymppinen versio päähenkilöstä. He juttelevat keskenään ja toisille hahmoille, mutta he eivät ole teknisesti samaan aikaan olemassa. Jotkut hahmoista ovat kuolleita, jotkut menneisyyden takaumia, mutta niitä ei erotella aina välttämättä sen kummemmin.

Pidinkö näytelmästä? Ehdottomasti katsastamisen arvoinen. Tarinan seuraaminen vastaa vaikean matematiikankokeen läpäisemistä, mutta näyttelytyö oli vaikuttavaa. Päähenkilöt olivat luonnollisesti taitavia, mutta sivuhenkilöistä haluaisin nostaa esille kaksi näyttelijää: Niina Koponen teki todella hurmaavan suorituksen ja Taisto Oksanen uhkui ajoittain sellaista karismaa, jolle olin jo melkein kateellinen.

Käykää katsomassa.

Michael