Archive for February, 2010

Säännöllinen kasvisruokapäivä saapuu kouluihin

Helsingin kaupunginvaltuutettu Laura Rissanen kertoi blogissaan uutisen, joka tulee herättämään vilpitöntä innostusta koululaisten syvissä riveissä.

Hienoa että lapset totutetaan kasvisruokaan nuorina, mutta toivottavasti ne ruuat ovat sitten parempia kuin mitä oman koulun kasvisvalikoimista löytyi…

Michael

Seuraava video ei luultavasti huvita yhtään liian vanhoja tai liian nuoria, mutta itse kuulun siihen sukupolveen joka näpytteli Tetristä 4-vuotiaana aivan innoissaan (mikä johti hassuihin sivuvaikutuksiin). Kannattaa kokeilla peliä jos et ole koskaan palikoita pyöritellyt, se kuuluu jo ihan tietokonemaailman yleissivistykseen. Kokeneemmille löytyy versioita jossa on aavistus lisähaastetta.

-

Video:

TETRIS GOD

http://www.youtube.com/watch?v=Alw5hs0chj0

-

Michael

-

1.4.1999-3.2.2010

Pieni sylikoira

Silmät täynnä rakkautta

Valppaana meitä suojelit

Rentoutuneena sylissämme löhöilit

Aina läsnä, hyvässä kuin pahassa

Kyyneleemme kävit nuolemassa

Sohvalla oli mukava olla

Saada rapsutuksia ja hellää huolta

Opin sinulta paljon elämästä

Kuinka ilahtua jokaisesta jälleennäkemisestä

Pieni sylikoira

Silmät täynnä rakkautta

-

Michael

Olennainen osa avaruuden kiehtovuutta on se, kuinka ihmiskunta pystyy lopulta tulevaisuudessa jättämään maapallon taakseen ja nostamaan katseensa kohti uusia haasteita ja kartoittamattomia alueita.

Törmäsin Something Awful -foorumilla äärimmäisen mielenkiintoiseen keskusteluun, jossa asiaan hyvin vakuuttavasti perehtynyt henkilö vastailee kysymyksiin avaruuden asuttamisesta:

Ask me about space development and space colonization!

Harvoin törmään niin hyvin perusteltuihin näkemyksiin, että joudun muuttamaan mielipiteitäni yhtä totaalisesti. Rippikouluajoista asti olen miettinyt, että ihmiskunnan seuraava iso avaruustekninen haaste on Mars-planeetan terraformaatio eli asutuskelpoiseksi muokkaaminen. Kaksi asutuskelpoista planeettaa on parempi kuin yksi, sillä siten mahdollinen ydinsota tai valtava asteroidi ei pyyhkäisisi ihmiskuntaa hetkessä historiaan.

Yllä oleva keskusteluketju avasi kuitenkin silmäni. Siellä perustellaan hyvin vakuuttavasti, miksi Marsin terraformaatio ei luultavasti koskaan tule tapahtumaan:

- Me emme hallitse maapallollakaan säänmuokkauksen alkeita

- Projekti veisi enemmän rahaa kuin mikään liittouma voisi tarjota millään realistisella aikavälillä

- Vaikka terraformaatioteknologia kehittyisi, Marsista ei koskaan saisi ihmiselämälle täydellisesti kelvollista paikkaa (säteily, lämpötila yms)

- Planeettojen painovoimat tekevät avaruusmatkustelusta äärettömän paljon kalliimpaa verrattuna jo valmiiksi avaruudessa tapahtuvaan liikkumiseen.

Terraformaation sijaan ihmiskunnan tulevaisuuden arvioidaan siirtyvän valtaville, itsenäisille avaruusasemille:

-

Arvion mukaan pelkästään asteroidivyöhykkeellä olisi tämänkaltaisille avaruusasemille tarpeeksi resursseja ylläpitämään 14 tuhannen biljoonan (14 000 000 000 000 000) ihmisen uusiutuvaa ekosysteemiä.

Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan ylläolevan ketjun läpi.

Michael

Katselin taas tähtitaivasta lenkkeillessäni koirieni kanssa. Pilvetön taivas paljasti sellaisen näyn, jota jäin tuijottamaan pitkästä aikaa ihmeissäni. Viimeksi taisin ihailla tähtitaivasta Yhdysvaltojen reissulla, kun ajelimme keskellä yötä pitkää, hiljaista ja pimeää tietä keskellä ei-mitään. Pääkaupunkiseudun valosaaste antaa oman haasteensa tähtien ihailulle, mutta aina välillä olosuhteet ovat juuri oikeanlaiset.

Maailmankaikkeuden mittakaavan hahmottaminen opettaa nöyräksi:

Samaa voi sanoa myös maapallon synnystä:

Michael