Archive for category Häät

Pakko sanoa, että meidän hääkuvamme olivat varsin onnistuneita verrattuna joihinkin kuviin mitä netistä löytyy.

Tässä pari esimerkkiä, kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

-

Michael

Tänään on vuorossa hääpaketin viimeinen osa, eli potrettikuvat. Toistaiseksi nämä ovat vielä raakaversioita, päivitän tänne lopulliset kuvat kunhan saamme ne valokuvaajalta.

Kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

-

Michael

Blogiin on mahdotonta pistää kaikkia kuvia häistä, mutta yritin valita sellaisia jotka kuvastavat päivän tunnelmia. Kuvat on ottanut valokuvaaja Esko Varesvuo.

Kaikki kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Kuva 1: Vihkiminen tapahtui Hotelli Ruusuhovin edustalla, Rantasalmessa.

Kuva 2: Kyseisenä päivänä oli lämmintä ja pilvetöntä, mikä on tietenkin mukavaa ulkoilmavihkimistä ajatellen.

Kuva 3: Windy tuomassa sormusta.

Kuva 4: Roosan vanhemmat vasemmalla, omani oikealla.

Kuva 5: Yhteiskuvan ottaminen oli pieni haaste, mutta onnistui lopulta…

Kuva 6: Juhlapaikka oli todella hieno ja ruoka hyvää. Meillä oli kaksi tyhjää tuolia molemmilla puolilla pöytäämme, että halukkaat pääsisivät rupattelemaan kanssamme.

Kuva 7: Päivään mahtui myös paljon erilaisia tapahtumia, kuten tanssiesityksiä ja ohjattua ohjelmaa. Kuvan leikissä emme saaneet katsoa toisiamme, vaan piti yrittää vastata kysymyksiin samalla tavalla.

Kuva 8: Kakku oli hyvää! Luonnollisesti, koska vadelma-suklaamousse-kakku on valinta jonka kanssa ei voi mennä pieleen.

Kuva 9: Häävalssi alkaa…

Kuva 10: Harjoittelimme koreografiaa aika pitkään, ja tanssi menikin varsin hyvin. En tietääkseni astunut hääpuvun helmalle kertaakaan.

Kuva 11: Virallisen ohjelman ja ruokailun jälkeen tunnelma vapautui ja tanssilattia täyttyi ihmisistä.

Kuva 12: Kaiken kaikkiaan häät olivat mielestäni varsin onnistuneet. Iso kiitos kuuluu siitä kaasolle ja bestmaneille, jotka auttoivat meitä todella paljon järjestelyissä!

-

Perjantaina blogiin tulee muutama vähän hienompi potrettikuva, jotka otettiin häiden aikana.

Michael

Tällä viikolla blogiini tulee iso kooste häistä. Ennen kuin pistän tänne ammattikuvaajan ottamia kuvia (selostuksineen), niin aloitan isäni ottamalla videolla vihkimistilaisuudesta:

-

Michael

Tämä on viimeinen blogiteksti Seychelleiltä… Kotimatka odottaa.

Kuva 25: Kävimme tosiaan tänä aamuna opastetulla luontovaelluksella. Olin aivan varma siitä, että se olisi pelkkä vanhoille ja rikkaille rouville tarkoitettu hupikävely, mutta retki paljastuikin täysiveriseksi seikkailuvaellukseksi viidakon halki. Emme varsinaisesti kulkeneet mitään oikeaa polkua, vaan välillä piti tukea itseään käsillä ettei pudonnut valtavaa pudotusta teräville kiville.

Kuva 26: Sanotaan niin, että maisemat olivat vähän erilaiset verrattuna edelliseen vaellukseeni Lapissa.

Kuva 27: Tapasimme myös isoimman ravun mitä olemme nähneet tähän mennessä…

Kuva 28: Illalla lähdimme metsästämään hedelmälepakoita.

Kuva 29: Niistä vikkelistä pirulaisista on vaikea saada hyvää valokuvaa, mutta ainakin tuosta erottaa siipien muodon.

No, oli miten oli…

Huomenna hyppäämme lentokoneeseen ja kotimatka voi vihdoin alkaa. Toivon että saisin pistettyä ensi viikon aikana tänne sivustolle ammattikuvaajan ottamia kuvia häistä, saa nähdä millä aikataululla saamme ne käsiimme.

Tapaamisiin!

Michael

Kirjoitan tätä nyt kolmannesta ja viimeisestä hotellista, joka sijaitsee Mahen saarella. Hotellihuone on hieno, mutta ei ollenkaan yhtä säväyttävä kuin kaksi ensimmäistä. Kaipa kaikkeen tottuu… Lisäksi ainakin minulla alkaa olla jo melkoinen koti-ikävä, joten sekin varmaan vaikuttaa osaltaan ensivaikutelmiin.

Mahe on Seychellien isoin saari, ja siellä asuu valtaosa paikallisista asukkaista. Saari on yleisilmeeltään todella kukkulainen, eikä täällä näy kahdesta edellisestä saaresta poiketen lähes lainkaan polkupyöriä. Autotiet ovat kuitenkin mitä ovat, ja varsinkin viidakon keskellä olevat kiemurtelevat polut näyttävät välillä korkeuseroineen suorastaan pelottavilta.

Kuva 20: Pääkaupunki Victoriassa asuu noin 20 000 ihmistä. Sen nähtävyyksiin kuuluu mm. kellotorni, joka on kopio Lontoon vastaavasta…

Kuva 21: …sekä koko valtion ainoa liikennevalo.

Kuva 22: Nähtävyyksien lisäksi tutustuimme paikalliseen luonnontieteelliseen museoon sekä kuvassa näkyvään luonnonpuistoon, minne oli kerätty valtava määrä paikallisia kasveja sekä puita. Samalla kun moskiitot kiusasivat Roosaa, itse tuijotin vaikuttuneena isoja hedelmälepakoita, jotka lentelivät puiston yllä.

Kuva 23: Puistossa oli myös aidattu alue, jossa oli jättiläiskilpikonnia. Vaikea uskoa, että nämä 200-300 kiloiset möhkäleet osaavat uida.

Kuva 24: Kotimatka odottaa jo ihan nurkan takana: ylihuomenna illalla olemme jo lentokoneessa matkalla kotiin. Huomiseen mahtuu vielä yksi opastettu luontovaellus, mutta ajatukseni ovat jo Suomessa…

Seychellit on ollut upea paikka, mutta kotiin on aina mukava palata.

Michael

Kuva 15: Roosa tutustui Yhdysvalloissa sukelluksen jannittavaan maailmaan ja halusi, etta suoritamme myohemmin yhdessa sukelluskortit. Teimme Suomessa teoria- ja allastunnit, mutta avovesitunnit olivat viela edessa.

Sanon ihan suoraan, etta sukelluskurssin suorittaminen on ollut yksi elamani pelottavimpia kursseja! Samalla kun Roosa on ollut ihan innoissaan, itse olen valilla pyorinyt tuntikausia sangyssa saamatta unta, kun vain murehdin etta osaanko tehda meressa kaikki tarvittavat harjoitukset ilman etta saan vetta keuhkoihini.

Kuva 16: Kurssin suorittamiseksi vaadittiin nelja avovesisukellusta. Veden lampotila taalla oli noin 27 astetta ja nakyvyys (ainakin Suomen mittapuulla) enemman kuin riittava. Olosuhteet olivat siis upeat, eika auttanut muu kuin hypata veteen.

Kuva 17: Rauhoituin aika pian sen jalkeen, kun paasimme keinuvasta laivasta muutaman metrin syvyyteen. Vedenalainen maailma on todella surrealistinen ja jannittava, enka voinut kuin ihailla outoja maisemia. Paasimme silittamaan Seychellien jattilaiskilpikonnaa ja lisaksi tormasimme liutaan muitakin olentoja: delfiineja, ankeriaita, meritahtia, leijonakaloja ja paljon muuta. Ehka mielenkiintoisin otus oli mustekala, joka roiskaisi mustetta meita kohti ja ui nopeasti pakoon.

Saimme suoritettua veden alla harjoitukset taysin ongelmitta, ja pian huomasimme kurssin olevankin jo ohitse.

Kuva 18: Taysin naarmuitta emme kuitenkaan selvinneet. Roosa viilsi ensimmaisella sukelluksella polvensa teraviin koralleihin, eika aikaakaan kuin toisella sukelluksella Roosan reidesta torrotti noin 20 kappaletta merisiilen mustaa myrkkya erittavaa piikkia. Oma verta vuotava naarmuni pikkurillissa naytti aika vaatimattomalta siihen verrattuna…

Kuva 19: Kurssi on nyt kuitenkin suoritettu ja molemmat olemme nyt helpottuneita seka onnellisia. Kurssin myota meilla on nyt elinikaiset sertifikaatit itsenaiseen sukellukseen.

Uskon kurssin tehneen minulle hyvaa, silla nyt olen taas ylittanyt yhden peloistani. Oikeastaan odotan jo sita, etta paasisin seuraavan kerran tutustumaan taas merten ihmeisiin! Ainakaan ensi kerralla en joudu tekemaan jannittavia harjoituksia, vaan voin taysilla keskittya upeisiin maisemiin…

Michael

La Digue vastasi meidan kuvitelmiamme aika pitkalti: vahemman turisteja, vahemman hiekkarantoja, enemman paikallisia  ja jonkin verran halvemmat hinnat. Seychelleilla tyolaisten keskipalkka on muistaakseni noin 150-250 euroa kuukaudessa, ja se kylla nakyy katukuvassa. Jos uskaltaa matkustaa hotellien alueilta kauemmas, nakee vahan erilaisen maailman.

Ilma on pysynyt miellyttavana ja olemme viihtyneet reissumme toisella saarella toistaiseksi hyvin.

Kuva 10: Roosalta hajosi Praslinissa kenka, joten mietimme kuumeisesti etta mista taalta loytyisi jonkinlainen suutari. Hotellin vastaanottoaulassa luvattiin kuitenkin huolehtia kenka kuntoon, joten jatimme kengan heidan huostaansa helpottunein mielin. Teidan olisi pitanyt nahda Roosan ilme, kun kenka tuotiin takaisin!

Kuva 11: Matkustimme La Digueen laivalla. Saarella on hyvin erilainen ilmapiiri verrattuna Prasliniin, mutta otimme sen virkistavana vaihteluna.

Kuva 12: Edellisen hotellin jalkeen emme enaa uskoneet etta voisimme saada hienompaa huonetta, mutta La Digue yllatti meidat taysin. Meille annettiin jostain tuntemattomasta syysta parempi huone kuin minka olimme maksaneet, joten ei voi valittaa. Hotellihuone on Praslinin huoneeseen verrattuna isompi, hienompi ja kaikin puolin upea. No ok, siella ei ole nettia, mutta kukapa sellaista kaipaisi haamatkalla… Krhm. Olette ehka huomanneet, etta en kirjoita tata tekstia omalta koneeltani.

Kuva 13: En osaa ranskaa, mutta…

Kuva 14: Toistaiseksi tama matka on ollut kaikin puolin toiveidemme tayttymys. Seuraavassa blogikirjoituksessani kerron hieman siita, kuinka sukelluskurssilla lopulta kavi…

Michael

Ensimmäinen kolmannes häämatkasta alkaa olla pian takanapäin. Valitsimme häämatkakohteeksi Seychellit, joka on pieni saarivaltio Madagaskarin pohjoispuolella. Vierailemme häämatkamme aikana kolmella eri pääsaarella (Praslin, La Digue, Mahe), joissa yövymme aina kolme yötä per saari.

Kuva 1: Roosa sivistämässä itseään. Matkamme Espoosta Praslinin saarelle oli oikeasti todella pitkä ja uuvuttava. Sitä aina unohtaa miltä tuntuu matkustaa maapallon toiselle puolelle, joten olimme äärimmäisen helpottuneita kun vihdoin saimme hotellihuoneen avaimet. Laskin, että matkamme kotiovelta hotellille kesti kaikkineen noin 30 tuntia. Tässä välissä oli kolme lentoa, sekä paljon odottelua lentokentillä…

Kuva 2: Hotellihuoneemme yhdestä kuvakulmasta…

Kuva 3: …ja toisesta kuvakulmasta. En tiedä tekevätkö nämä kuvat oikeutta paikalle, mutta paikka on hienoin missä minä ja Roosa olemme koskaan yöpyneet. Hotelli (Lemuria Resort) on samalla myös ensimmäinen viiden tähden paikka meille, joten koimme pienen kulttuurishokin tänne saavuttuamme. Henkilökuntaa tuntuu olevan kaikkialla ja heidän palvelualttiutensa näin suomalaisena tuntuu jo melkein hyökkäävältä. Muut vieraat, jotka näyttävät vaatetuksensa perusteella joko yritysjohtajilta tai miljonääreiltä, näyttävät sopeutuneen tilanteeseen paljon paremmin kuin me kaksi.

Kuva 4: Maisemat ovat sanalla sanoen upeita. Olemme kävelleet ja polkupyöräilleet pitkin poikin Praslinin saarta, joka on täynnä valkoisia hiekkarantoja, valtavia palmuja sekä kirkasta merivettä. Lämpötila täällä on ilmeisesti sama kuin Suomessa tällä hetkellä, eli noin 25-30 astetta. Uimarantojen vedet ovat lämpimiä, mutta virtaukset ovat vahvoja enkä itse ainakaan uskaltaisi mennä kovin kauas rannasta…

Kuva 5: Ravintoloissa on lähes yksinomaan kalaa, joka näin allergikkona luo pieniä haasteita. Onneksi ainakin hotellien ravintolat tarjoavat myös kana- ja liharuokia, mutta selvästi suppeammalla valikoimalla. No, kuten ilmeestä näkyy, ei tänne tultu nirsoilemaan.

Kuva 6: Erilaiset linnut yrittävät koko ajan napata turisteilta putoavia ruokia. Ne ovat vähän turhankin tuttavallisia, joten luultavasti osa vieraista syöttää niitä. Jotkut lajeista ovat tuttuja (esim. varpusia), mutta iso osa on eksoottisia ja värikkäitä, luultavasti jotain undulaatin tapaisia lintuja.

Kuva 7: Lisäksi saarelta löytyy valikoima muitakin mielenkiintoisia otuksia, kuten nyrkin kokoisia hämähäkkejä ja hotellin ympärillä pyöriviä rapuja. Varsinkin ravut ovat jänniä otuksia, ne liikkuvat hassusti sivuttain hiekalla etsiskellen syötävää. Täällä on myös todella paljon liskoja, jotka tuntuvat etsiytyvän helposti sisätilohin piiloon kuumuutta (tai ehkä ne vain eksyvät). No, niin kauan kuin huoneeseen ei eksy mitään myrkyllistä tai purevaa niin en valita.

Kuva 8: Paikallisten “supermarkettien”, eli noin Alepan kokoisten kauppojen tarjonta on aika mielenkiintoinen. Suurin osa tavaroista tuodaan ulkomailta meren ylitse, joten hinnat ovat sen mukaiset. Osa merkeistä oli tuntemattomia, osa taas (kuten Knorr) mainostaa sitä kuinka heidän tuotteensa sopivat “afrikkalaiseen makuun”. Hetkeksi taas rupesi miettimään kuinka kaukana kotoa sitä oikein onkaan…

Kuva 9: Aikamme Praslinissa alkaa siis olla ohitse, ja huomenna pääsemme tutustumaan La Diguen saareen. Siellä pitäisi opaskirjan mukaan olla vähemmän turisteja ja enemmän paikallista väriä, joten odotamme sitä valtavalla mielenkiinnolla.

La Diguen suurin juttu tulee olemaan kyllä ehdottomasti sukelluskurssin avovesiharjoitukset, jotka suoritetaan viikonlopun aikana. Jos selviämme niistä hengissä, saamme virallisen sukelluskortin. Pakko myöntää, että jännittää todella paljon…

La Diguen hotellissa ei ole välttämättä internet-yhteyttä, mutta kirjoittelen taas lisää kunhan sopiva hetki löytyy.

-

Michael