Archive for category Manalan portit

Reilu 40 % kirjoitettu Manalan portit -kirjastani ja aika uudelle kirjan kirjoittamisesta -osiolle!

Viime kerralla kävin läpi hieman sitä, mitä kirjailijalta vaaditaan. Tällä kertaa käyn läpi hieman työtekoprosessiani, ajankäyttöäni sekä esikuviani.

Itse nautin kirjoista, joiden tarinan alku ja loppu nitoutuvat tietyllä tavalla yhteen. Sen ei tarvitse olla mitään juonellista kikkailua, mutta lopetuksen pitäisi paketoida tarina kasaan lukijaa tyydyttävällä tavalla. Hyviä esimerkkejä hienosti päättyvistä tarinoista voisi olla vaikkapa Neil Gaimanin American Gods tai Frédéric Beigbederin Apua Anteeksi. Jotkut kirjailijat, kuten Stephen King, eivät tee ollenkaan juonikarttoja, vaan kirjoittavat kirjojaan ilman että itsekään tietävät tarinan loppua. He miettivät vain jonkinlaisen erikoisen tapahtuman ja kirjoittavat juonta eteenpäin kuten parhaaksi näkevät.

Itse yritän kuulua ensimmäiseen ryhmään. Kun suunnittelin kirjani juonta, aloitin kirjoittamalla ranskalaisilla viivoilla ylös juonen päätapahtumat. Kiinnitin erityistä huomiota juonen alkuun ja loppuun. Siitä lähdin sitten punomaan juonenlankoja yhteen molemmista päistä ja lopuksi viimeistelin rungon kirjalle sopivaan muotoon erilaisiksi kappaleiksi.

Kun kirjan luuranko oli valmis, lähdin lihavoittamaan tarinaa tapahtumilla. Aluksi tapahtumat olivat pelkkiä yksinkertaisia ranskalaisia viivoja, sitten niihin muodostui alaotsikoita, joista lopulta avattiin erilaisia käänteitä, dialogeja ja miljöökuvauksia. Minulla oli alusta alkaen selkeä kuva siitä, miten halusin tarinan etenevän, joten juonen elävöittäminen ei tuottanut lainkaan ongelmia. Monesti paljon vaikeampaa oli miettiä, millaisia käänteitä joutuisin jättämään pois sulavamman tarinankerronnan edestä.

Kun tällaista prosessia lähtee siirtämään sitten paperille, vaaditaan paljon aikaa. En osaa tarkalleen arvioida, paljonko aikaa tulen lopulta käyttämään kirjani kirjoittamiseen, mutta luultavasti puhutaan jostain alle viidestäsadasta tunnista yhteensä (suunnittelu, kirjoittaminen, oikolukemiset). Se on todella paljon aikaa, joten ajankäyttöä on syytä suunnitella etukäteen tarkasti. Jotkut kokopäiväiset kirjailijat kuulemma kirjoittavat aina 10 sivua päivässä, riippumatta siitä, kauanko siihen kuluu aikaa. Jotkut taas kirjoittavat 8 tuntia päivässä. Oma tyylini on kirjoittaa noin 500-600 sanaa päivässä: sillä tahdilla kirjan kirjoittaminen edistyy mukavasti, mutta se ei vie liikaa aikaa muilta asioilta. Ei kannata missään nimessä haukata liian isoa palaa kerralla, tai kirjoittamisprosessiin kyllästyy nopeasti. Suosittelen aloitteleville kirjailijoille kokeilemaan 500 sanaa päivässä, ja muokata siitä sitten itselleen sopivan kirjoitustahdin omien taitojensa mukaan.

Mitä kirjojen esikuviin tulee, niitä on mahdoton listata täydellisesti. Kyseiseen kirjaan olen saanut vaikutteita niin kirjoista, musiikista, peleistä kuin elokuvistakin. Kirjailijan oma kirjoitustyyli juontaa niin monesta asiasta, että olisi vaikeaa eritellä niitä kaikkia… Mutta aina voi yrittää! Seuraavassa listassa on teoksia, joista olen saanut edes jotain vaikutteita, ja joita ilman kirjani olisi luultavasti aika erilainen:

Rooman portit -sarja, The Darkness, Musta Torni -sarja, Hybrib Theory, Prince of Persia -trilogia, Drizzt Do’Urden -sarja, Aleksanteri, Ten Thousand Fists, Shadow of the Colossus, Belgarionin taru -sarja, Mushashi, Otorin klaanin tarina ja monta, monta muuta…

Ensi kerralla tutkiskelen mm. omia vahvuuksiani ja kirjan julkaisemiseen kuuluvia käytännön asioita.

Michael

Manalan portit -kirjani kirjoittaminen jatkuu! Mutta millaiselta oman kirjan kirjoittaminen tuntuu? Mitä se vaatii?

En voi tarpeeksi painottaa sitä, että kirjan kirjoittaminen on työtä. Kyseessä ei ole mikään maaginen inspiraatiopurkaus paperille, johon vain taitelijasielut kykenisivät. Luonnollisesti ensimmäinen vaatimus on se, että kirjoittamisesta täytyy pitää. Kirjailijan täytyy nauttia siitä tunteesta, kun eläytyy omaan tarinaansa ja vie juonta eteenpäin haluamallaan tavalla. Muussa tapauksessa monen sadan tunnin (kenties palkaton) urakka maistuisi puulta, eikä sitä saisi missään nimessä valmiiksi.

Kirjan kirjoittaminen vaatii myös tahdonvoimaa ja kärsivällisyyttä. Kukaan ei kuiski selkäni takana, että “vielä muutama sivu!”. Varsinkin tällaisena osa-aikaisena kirjailijana on helppo rojahtaa 8 tunnin työpäivän jälkeen sohvalle ja miettiä, millä tavalla rentoutua. Siinä vaiheessa ylimääräinen kahden tunnin kirjoitussessio tietokoneen ääressä ei yleensä ensimmäisenä tule mieleen. Mutta ilman (mahdollisuuksien mukaan) jokapäiväistä työntekoa kirjan kirjoittaminen voi ihan oikeasti venyä niin pitkäksi, että koko projektiin ehtii kyllästyä. On siis tärkeää, että kirjoittaa itselleen mielenkiintoisesta aiheesta ja luo itselleen rutiinin, josta poikkeamista vältetään. Oma keinoni pistää sanamäärä nettiin on myös eräänlaisena kannustimena (tai pelottimena, jos laiskottaa).

Millaista luovaa taitoa kirjan kirjoittaminen sitten vaatii? Kun katselee kirjakauppojen (varsinkin nettikauppojen) äärettömiltä tuntuvia valikoimia, on vaikeaa uskotella kenellekään että kirjan kirjoittaminen olisi mitenkään mahdoton projekti. Mikäli omaa dramatiikantajua, ymmärtää kielioppisäännöt ja hallitsee dialogin kirjoittamisen (en puhu sinulle, Lovecraft), mikään ei estä kirjoittamasta omaa romaania. Mutta Michael, sinä vihreäsilmäinen komistus, en ole syntynyt moisten ominaisuuksien kanssa! Ei hätää, ei kukaan ole. Näitä ominaisuuksia voi kuitenkin harjoittaa:

1. Lue kirjoja. Satoja kirjoja, enkä puhu nyt Aku Ankoista. Jos harkitset kirjan kirjoittamista, lue harkitsemasi genren kirjoja niin kauan kunnes tiedät mitkä kerronnalliset seikat toimivat ja mitkä eivät.

2. Kirjoita novelleja ja näytä niitä ihmisille, jotka voisivat kuulua kohderyhmääsi. Tällä tavalla vältät turhan kritiikin, mutta voit hyvällä tuurilla saada myös jotain oikeasti rakentavaakin palautetta. Harjoittele kirjoittamista, kunnes tekstiä tulee luonnostaan. Kirjoita, kunnes dialogi yhdistyy saumattomasti ympäristökuvausten ja siirtymien sekaan. Novellit ovat tarpeeksi lyhyitä, että voi kokeilla erilaisia tyylejä, mutta selkeästi parempia harjoitustöitä kirjaa varten kuin esimerkiksi runojen rustaaminen.

Ennen kaikkea, luota itseesi. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka epäilevät taitojasi. Nettikeskustelujen perusteella jokaista omasta kirjasta haaveilevaa ihmistä vastaan on kymmenen muuta, jotka ampuvat unelmia alas. “Mitä, yritätkö kirjoittaa kirjaa? Luuletko olevasi joku Dan Brown? Et tuhlaa pelkästään omaa aikaasi, vaan mahdollisen lukijan myös! Parempi luovuttaa nyt, ennen kuin häpäiset itsesi julkisesti!”

Jos haaveilet oman kirjasi kirjoittamisesta, odota kunnes sinulla on tarpeeksi päättäväisyyttä ja aikaa toteuttaa projektisi säännöllisellä aikataululla. Itse suosittelisin aloittamaan oman romaanin kirjoittamisen vasta lopputyön yms. jälkeen: sellainen todella opettaa kirjoittamaan säännöllisesti tekstiä, jolla ei tunnu olevan loppua! Mutta toisaalta, esimerkiksi Christopher Paolini aloitti oman kirjansa kirjoittamisen 15-vuotiaana, eikä se ollut esteenä hänen kansainväliselle menestykselleen. Meitä on moneksi.

Seuraavassa osassa kerron mm. omasta kirjoitusprosessistani sekä esikuvistani Manalan portit -kirjalle.

Michael

Nyt kun olen päässyt hieman vajaa 20 % eteenpäin sanamäärätavoitteessani, aloitan sarjan nimeltä “Kirjan kirjoittamisesta”.  Tässä sarjassa käydään läpi Manalan portit -kirjaani liittyviä seikkoja, joihin olen törmännyt ja jotka ovat jääneet mietityttämään.

Kirjan kirjoittaminen on ollut haaveeni jo lapsesta asti. Kun sain luettua Belgarionin Taru -kirjasarjan ala-asteella, maailmankuvani oli muuttunut peruuttamattomasti. Tajusin, että haluan olla osa maailmaa, jossa tarinankerronnalla voidaan luoda hyvää mieltä lukijoille, antaa heille mahdollisuus paeta hetkeksi paikkaan, missä kaikki on mahdollista. Stephen King kirjoitti kirjassaan, kuinka kaikkien aloittelevien kirjailijoiden tulisi pitäytyä siinä genressä, minkä todella kokee omakseen. Nuoruuteni lukemattomien fantasiakirjojen jälkeen oli helppo hahmotella tarina, joka olisi täynnä ennennäkemättömiä maisemia, kylmähermoisia miekkamiehiä ja kuiskaava lupaus paremmasta.

Olen kirjoittanut tähän asti keskimäärin noin 500-600 sanaa päivässä. Yritän olla haukkaamatta liian isoa palaa kerralla, mutta silti kirjoittaa sen verran, että tarinan raakaversio tulisi valmiiksi muutaman kuukauden sisällä. Uskon Kingin olleen oikeassa siinä, että pidempi aika tekisi tarinasta väljähtyneen kirjailijan silmissä.

Seuraavassa osassa käsittelen uskomuksia, joita monilla on kirjan kirjoittamista kohtaan. Monilla ihmisillä tuntuu olevan pelonsekaisia käsityksiä siitä, mitä kirjan kirjoittaminen todella vaatii. Aloittelevia kirjailijoita pelotellaan todella paljon, mikä varmasti karsii monia lahjakkaita ihmisiä tavoittelemasta omaa unelmaansa.

Tarinani siirtäminen paperille jatkuu vielä monen viikon ajan, mutta jokainen sana vie minua lähemmäksi kohti lapsuuteni aikaista unelmaa. Kun lopulta pitelen kovakantista kirjaa kädessäni, tiedän saavuttaneeni jotain ainutlaatuista.

Michael