Kävimme tänään patikoimassa Hanging Lake –nimisellä luonnonsuojelualueella, joka oli käytännössä yhtä isoa ylämäkeä kohti vuoren huippua.

Kuva 60: Reitin alkupäässä varoitettiin, että nousu ylös olisi todella vaikea. Siinä suositeltiin käyttämään hyviä vaelluskenkiä ja ottamaan mukaan paljon vettä.

Kuva 61: Tässä vaiheessa polku oli vielä varsin helppo, joten emme oikein ymmärtäneet millaiseksi reitti tulisi vielä muuttumaan.

Kuva 62: Vasemmalla näkyvä polku lähti jyrkkenemään nopeasti. Kävelimme suurimman osan matkaa niin, että vieressämme oli aina isoja puroja.

Kuva 63: Maaoravat olivat uteliaalla päällä. Aika ymmärrettävää, kun turistit ruokkivat niitä?

Kuva 64: Mitä korkeammalle pääsimme, sitä vaikeammaksi reitti muuttui. Jouduimme kävelemään alas liukkaita sorapolkuja…

Kuva 65: Ylittämään puroja…

Kuva 66: Sanotaan vaikka niin, että tätä reittiä ei ole tarkoitettu ylipainoisille.

Kuva 67: Olimme jo aika poikki, mutta mitä korkeammalle pääsimme, sitä seesteisempi olo meille tuli maisemista.

Kuva 68: Täällä tunsi olevansa maailman huipulla. No, ainakin 2,3 kilometriä merenpinnasta.

Kuva 69: Huipulla oli levähdysalue erilaisten vesiputouksien äärellä. Veden pauhaava ääni ja takanamme olevat näkymät olivat ehdottomasti rankan nousu-urakan arvoisia.

Kuva 70: Kävimme vielä yhden ison vesiputouksen takana, mikä oli aika erikoinen kokemus.

Kuva 71: Alamme kohta lähteä Coloradosta kohti Utahia, mutta tämän paikan vuoristoiset metsämaisemat eivät ihan heti tule unohtumaan mielistämme.

Michael