Kävin tänään palauttamassa koululleni viimeisetkin todistukset ja lopputyöni, joka tallennetaan koulun arkistoihin. Vaikka olenkin ollut jo kesästä asti “epävirallisesti” valmistunut, niin virallinen valmistumispäivä on vasta tiistaina 6.10.09.

Nyt kun kaikki paperityöt on hoidettu, minun ei enää koskaan tarvitse käydä siinä rakennuksessa uudestaan. Kävellessäni ulko-ovesta pois tutulle katukivetykselle, tunsin muistojen ensimmäisestä päivästä palautuvan mieleeni. Kuinka olinkaan peloissani kaikesta uudesta ja ihmeellisestä! Yritin tehdä tosissani vaikutuksen kaikkiin, niin opettajiin kuin luokkatovereihini. Lukujärjestykset olivat sekavat ja tiedotuskanavat tuntemattomat. Mutta kun pikkuhiljaa palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, aloin ymmärtää mitä minulta odotettaisiin tulevaisuudessa.

Näin jälkikäteen miettien, olen täysin eri ihminen verrattuna siihen poikaan, joka astui ensimmäisenä päivänä niistä ulko-ovista sisään. Varmasti valtaosa muutoksesta johtuu pelkästä elämänkokemuksesta, mutta koulu on myös opettanut minulle uusia asioita tekstintuottamisesta, projektien hallinnasta sekä tentteihin valmistautumisesta. Ilman noita tietoja kirjaprojektini ei olisi ikinä päässyt luonnostelmaa pidemmälle!

Oikeastaan ainoa asia, joka ei ole muuttunut mihinkään, on ruotsinkielentaitoni. Sain koulun viimeisestä ruotsinkurssista nelosen (asteikolla 1-5), mutta se olikin puheisiin keskittyvä kurssi. Tarpeeksi hyvällä esiintymistaidolla ja ulkoaopettelulla saa paljon anteeksi, uskokaa minua…

Lokakuussa alkaakin sitten avoimen yliopiston kurssit, ja kuka tietää, ehkä ensi syksynä jatkan markkinoinnin opintoja Helsingin Kauppakorkeakoulussa.

Michael