Nyt kun olen päässyt hieman vajaa 20 % eteenpäin sanamäärätavoitteessani, aloitan sarjan nimeltä “Kirjan kirjoittamisesta”.  Tässä sarjassa käydään läpi Manalan portit -kirjaani liittyviä seikkoja, joihin olen törmännyt ja jotka ovat jääneet mietityttämään.

Kirjan kirjoittaminen on ollut haaveeni jo lapsesta asti. Kun sain luettua Belgarionin Taru -kirjasarjan ala-asteella, maailmankuvani oli muuttunut peruuttamattomasti. Tajusin, että haluan olla osa maailmaa, jossa tarinankerronnalla voidaan luoda hyvää mieltä lukijoille, antaa heille mahdollisuus paeta hetkeksi paikkaan, missä kaikki on mahdollista. Stephen King kirjoitti kirjassaan, kuinka kaikkien aloittelevien kirjailijoiden tulisi pitäytyä siinä genressä, minkä todella kokee omakseen. Nuoruuteni lukemattomien fantasiakirjojen jälkeen oli helppo hahmotella tarina, joka olisi täynnä ennennäkemättömiä maisemia, kylmähermoisia miekkamiehiä ja kuiskaava lupaus paremmasta.

Olen kirjoittanut tähän asti keskimäärin noin 500-600 sanaa päivässä. Yritän olla haukkaamatta liian isoa palaa kerralla, mutta silti kirjoittaa sen verran, että tarinan raakaversio tulisi valmiiksi muutaman kuukauden sisällä. Uskon Kingin olleen oikeassa siinä, että pidempi aika tekisi tarinasta väljähtyneen kirjailijan silmissä.

Seuraavassa osassa käsittelen uskomuksia, joita monilla on kirjan kirjoittamista kohtaan. Monilla ihmisillä tuntuu olevan pelonsekaisia käsityksiä siitä, mitä kirjan kirjoittaminen todella vaatii. Aloittelevia kirjailijoita pelotellaan todella paljon, mikä varmasti karsii monia lahjakkaita ihmisiä tavoittelemasta omaa unelmaansa.

Tarinani siirtäminen paperille jatkuu vielä monen viikon ajan, mutta jokainen sana vie minua lähemmäksi kohti lapsuuteni aikaista unelmaa. Kun lopulta pitelen kovakantista kirjaa kädessäni, tiedän saavuttaneeni jotain ainutlaatuista.

Michael