Tästä se varsinainen kirjan työstäminen alkaa. Oikolukuprosessissa menee vielä kuukausia, jonka aikana monet jutut varmasti muuttuvat tarinassa. Selkeytän kohtia, jotka jäivät epäselviksi ja poistan kohtauksia, jotka eivät edistä tarinaa tarpeeksi.
Jossain vaiheessa annan oikoluetun paketin kustannustoimittajalle, joka auttaa minua viimeistelemään teoksen. Sen jälkeen voin vain toivoa, että kustantajat pitäisivät kirjastani.
Aika näyttää.
]]>Manalan portit -kirjan kanssa oli sama juttu: mitä lähemmäs pääsen 40 000 sanaa, sitä enemmän katselen puolivalmista teosta ja ihmettelen, että olenko minä tosiaan kirjoittanut kaiken tuon.
“Vastahan minä aloitin tämä projektin!”
Sitten katson kalenteria, ja huomaan kuinka paljon aikaa on todellisuudessa kulunut. Tältä varmaan vanhemmista ihmisistä tuntuu, kun he ihmettelevät että minne se nuoruus oikein katosi.
]]>Vaikka kuinka kirjoittaisi juonikartat ja muut tarkasti etukäteen, hahmot rupeavat ennen pitkää elämään omaa elämäänsä kirjan sivuilla. Tarina on välillä soljunut varsin yllättäville urille, kun hahmojen persoonallisuudet ovat ottaneet ohjakset alkuperäisten suunnitelmien sijasta.
Vaikea selittää, mutta pieni yllätyksellisyys siellä täällä pitää kirjailijankin varpaillaan!
]]>Saa nähdä.
]]>Vain mielipuolet lähtevät kirjoittamaan täysimittaista romaania vapaa-ajallaan, mutta hei… jonkunhan sen on tehtävä.
Luin Helsingin Sanomista, että Dan Brown kirjoittaa kirjansa kappale kerrallaan valmiiksi, eli hän ei siirry seuraavaan kappaleeseen ennen kuin edellinen on hiottu julkaisukuntoon. Itse teen taas niin, että kirjoitan kerralla koko raakaversiopaketin, jonka jälkeen vasta alan oikolukemaan ja hiomaan. Brownin tavassa on tavallaan järkeä, jos kirjoittaa kokopäivätyönä… No, kukin tyylillään.
]]>Yritän olla miettimättä sitä urakkaa joka on vielä edessäpäin, sillä sellaisesta ei seuraa mitään hyvää. Kohtaus kerrallaan ja kappale kerrallaan eteenpäin, niin muutaman kuukauden päästä huomaan yhtäkkiä olevani valmis!
]]>Akateeminen Kirjakauppa:
Suomalainen Kirjakauppa:
Sinällään nuo ovat pelkkää tilauskamaa alkuperäisen kustantajan kautta, mutta silti mieltä lämmittää nähdä oma nimi tuolla. What can you do.
]]>Kokemus tuo myös pintaan pientä itsekritiikkiä, joka on äärimmäisen huono asia raakaversiota kirjoittaessa. Jos kesken raakaversion alkaa kyseenalaistamaan omaa tekstiään, niin kirjoitan tätä vielä kymmenen vuoden päästä. Kritiikki kuuluu oikolukukierroksille, jossa kirjoitusvirheet, epäloogisuudet ja toimimattomat kohdat siivotaan. Kuinka saisin sen kriittisesti kuiskuttavan äänen pois mielestäni?
]]>