Kirjoitan tätä nyt kolmannesta ja viimeisestä hotellista, joka sijaitsee Mahen saarella. Hotellihuone on hieno, mutta ei ollenkaan yhtä säväyttävä kuin kaksi ensimmäistä. Kaipa kaikkeen tottuu… Lisäksi ainakin minulla alkaa olla jo melkoinen koti-ikävä, joten sekin varmaan vaikuttaa osaltaan ensivaikutelmiin.

Mahe on Seychellien isoin saari, ja siellä asuu valtaosa paikallisista asukkaista. Saari on yleisilmeeltään todella kukkulainen, eikä täällä näy kahdesta edellisestä saaresta poiketen lähes lainkaan polkupyöriä. Autotiet ovat kuitenkin mitä ovat, ja varsinkin viidakon keskellä olevat kiemurtelevat polut näyttävät välillä korkeuseroineen suorastaan pelottavilta.

Kuva 20: Pääkaupunki Victoriassa asuu noin 20 000 ihmistä. Sen nähtävyyksiin kuuluu mm. kellotorni, joka on kopio Lontoon vastaavasta…

Kuva 21: …sekä koko valtion ainoa liikennevalo.

Kuva 22: Nähtävyyksien lisäksi tutustuimme paikalliseen luonnontieteelliseen museoon sekä kuvassa näkyvään luonnonpuistoon, minne oli kerätty valtava määrä paikallisia kasveja sekä puita. Samalla kun moskiitot kiusasivat Roosaa, itse tuijotin vaikuttuneena isoja hedelmälepakoita, jotka lentelivät puiston yllä.

Kuva 23: Puistossa oli myös aidattu alue, jossa oli jättiläiskilpikonnia. Vaikea uskoa, että nämä 200-300 kiloiset möhkäleet osaavat uida.

Kuva 24: Kotimatka odottaa jo ihan nurkan takana: ylihuomenna illalla olemme jo lentokoneessa matkalla kotiin. Huomiseen mahtuu vielä yksi opastettu luontovaellus, mutta ajatukseni ovat jo Suomessa…

Seychellit on ollut upea paikka, mutta kotiin on aina mukava palata.

Michael